Olympiastadion

Pohjoiset sääolosuhteet tuottavat usein haasteita, kun halutaan ylläpitää kansainväliset vaatimukset täyttäviä urheilun näyttämöitä. Historiallisella Helsingin Olympiastadionilla lyhyen ja epävakaisen kesän haasteet on taklattu DEVI-sulanapidolla. Sen ansiosta kautta saadaan pidennettyä molemmista päistä, eikä sateinenkaan kesä ole este nurmen käytölle.

Vuoden 1952 Olympialaisia varten rakennetulla, vuonna 1938 valmistuneella stadionilla kasvaa aito nurmikko. Luonnonmukaisen nurmen haasteena on epävakainen kasvukausi ja keleiltään vaihtelevat syys- ja kevätkaudet. Taivaalta voi tulla mitä vaan ja ulkolämpötilat voivat heitellä, mutta nurmen kasvualustan olosuhteisiin voi vaikuttaa. Olympiastadionilla haaste on ratkaistu sulanapitojärjestelmällä. Kaapelit on asennettu kentän alla makaavaan hiekkapohjaan ja peitetty sen jälkeen noin parikymmensenttisellä multakerroksella. Nurmikko on istutettu multaan, jolloin kaapelit sekä pysyvät suojassa kulutukselta että jakavat lämpöään tasaisesti koko nurmikolle.

Toimivan sulanapidon ansiosta nurmikenttä pysyy käyttökelpoisena heti alkukeväästä pitkälle syksyyn. Kun talven jäljiltä kenttä kolataan lumesta ja jäästä ja nurmikko lannoitetaan, pääsee sulanapitojärjestelmä töihin. Sen ansiosta kenttä kestää myös mahdolliset isotkin kosteudenvaihtelut kesällä, eikä pitkätkään sateiset jaksot pääse tekemään tuhojaan. Vastaavasti syksyllä kenttä saadaan pidettyä kunnossa aina pitkälle lumentuloon saakka.

Olympiastadionilla sulanapidon eduista nauttivat myös pituushypyn ja kolmiottelun hiekka-alustat. Kansainvälisissä kisoissa on noudatettava tiettyjä standardeja muun muassa hiekan lämpötilan suhteen, joten ilman sulanapitoa epävakainen Suomen kesä saattaisi aiheuttaa harmia. Alustan alla kulkevat kaapelit pitävät kuitenkin hiekan ominaisuudet stabiileina säästä ja lämpötilasta riippumatta.